Sotkajärvi on pienehkö ja viehättävä: sen pinta-ala on noin 211 hehtaaria (2,11 km²), pituus noin 3 kilometriä ja leveys 1,4 kilometriä. Järvi on matala – keskisyvyys vain noin 1,5 metriä ja suurin syvyys 6–7 metriä – mikä tekee siitä lämpimän ja elinvoimaisen kesäisin. Rantaviivaa on lähes 23 kilometriä, ja järvessä on runsaasti pieniä saaria (yli 50 luotoa ja lähes 40 suurempaa saarta, kuten Selkäsaaret ja Koivusaaret). Rannat ovat enimmäkseen moreenipohjaisia metsämaita, paikoin soisia, ja maisemaa koristavat kivet sekä vehreät metsät.

Vesi on humuspitoista ja karua, tyypillistä luonnollisille suomalaisille järville. Vedenlaatu on tyydyttävä tai hyvä, näkösyvyys 1,6–2,25 metriä, fosforipitoisuus hyvin alhainen ja ekologinen tila erinomainen. Levämäärä on erittäin vähäinen, happitilanne talvisin pääosin hyvä, ja järvi on lievästi hapanta – kaikki ominaisuuksia, jotka tukevat puhdasta ja luonnollista vesiekosysteemiä. Järveen laskee 18 metsä- tai suo-ojaa, muun muassa Ojajärvestä ja Pukarojärvestä, ja sen oma valuma-alue on noin 23 km².

Luonto ympärillä on rehevää ja kutsuvaa: metsät, suot ja järven monimuotoiset saaret luovat ihanteellisen elinympäristön monille lajeille. Alue on osa Hämeen järviylänköä, joka tunnetaan Etelä-Suomen hiljaisena ja erämaamaisena luontokohteena – täydellinen paikka rentoutumiseen, retkeilyyn, kalastukseen ja veneilyyn. Järvi tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet virkistyskäyttöön: loma-asutusta on kohtuullisesti, ja lähellä kulkevat tiet (Valtatie 10 ja kantatie 54) tekevät paikasta helposti saavutettavan, mutta silti rauhallisen.

Alueella on asutusta jo rautakaudelta, ja Teuron-Kuuslammin alueelta on löydetty esineitä jopa Suomusjärven kulttuurin ajoilta (7000–4200 eaa.). Nämä löydöt kertovat pitkästä ja jatkuvasta ihmisen ja luonnon yhteiselosta Hämeen järviylängöllä.

Myös Hämeen Härkätien talvitie kulki aikanaan pitkin Sotkajärveä ja sieltä Lehtitaipaleentien nurkilta kievarille ja siitä Pukaron kautta kohti Renkajärveä.

1800-luvulla järven vedenpintaa laskettiin (pyyntö vuodelta 1857), mikä muutti rantaviivaa: entisiä saaria muuttui niemiksi, ja alueen maisema sai nykyisen muotonsa. Paikalliset tarinat kertovat esimerkiksi Teuron asukkaiden ja Saaren kartanon välisestä kiistasta myllyn uoman syventämisestä – tarinoita, jotka elävöittävät alueen kulttuuriperintöä. Järvi on ollut osa paikallista elämää vuosisatoja: kalastus, vesiliikenne ja maatalous ovat kietoutuneet yhteen luonnon rytmin kanssa.

Sotkajärvi edustaa kauniisti suomalaista järviluontoa: se on matala, saarekas ja humusvetinen järvi, jonka erinomainen ekologinen tila ja vähäinen ravinnekuormitus tekevät siitä arvokkaan osan Kokemäenjoen vesistöä. Alueen aktiiviset asukkaat ja Sotkajärviyhdistys huolehtivat järven ja ympäristön tilasta, mikä korostaa paikallista sitoutumista luonnon säilyttämiseen.