Hämeen järviylänkö on Etelä-Suomen keskuspuisto!

Hämeen järviylänkö on ylänköalue, joka sijoittuu Hämeenlinnan, Riihimäen ja Forssan välille Kanta-Hämeessä. Etelä-Hattula sijaitsee aivan alueen sydämessä. Se ulottuu keskelle tätä Etelä-Suomen hiljaisinta ja valosaasteettominta aluetta.

Hämeen järviylänkö käsittää laajan metsäisen ja soisen ylänköalueen, joka on jääkauden jälkeen nopeasti vedestä paljastunutta moreenimaata, jossa savi- ja kalliomaiden osuus on pieni. Seudulla on runsaasti järviä, lampia, soita sekä harju- ja reunamuodostumia, kuten Salpausselät.

Kuva: Hämeen järviylänkö – Etelä-Suomen keskuspuisto

Alue tunnetaan karusta luonnostaan ja monipuolisista retkeilymahdollisuuksistaan: merkittäviä luontokohteita ovat muun muassa Liesjärven ja Torronsuon kansallispuistot, Saaren kansanpuisto sekä Komion luonnonsuojelualue. Alueella sijaitsee myös useita patikointi-, pyöräily-, ja melontareittejä. Esimerkkinä 250 km pitkä Hämeen Ilvesreitti ja juuri julkistettu satojen kilometrien pituinen pyöräilyreitistö.

Historiallisesti Hämeen järviylänköä on halkonut Turun ja Hämeenlinnan yhdistävä Hämeen Härkätie, ja alueella on säilynyt paljon kulttuuriperintöä perinnetiloista tehdasmiljöisiin. Aluetta halkoo myös Härkätien Talvitie, jonka reitti kulkee keskeltä Etelä-Hattulaa. Matkailijoille tarjotaan mm. majoitus-, ravintola- ja luontoaktiviteettipalveluja.

Hämeen järviylänkö onkin siis merkittävä luonto- ja retkeilyalue Etelä-Suomessa, jonka vaihtelevaan maisemaan kuuluvat metsät, suot, harjut ja lukuisat vesistöt.

Järviylängön luonto

Hämeen järviylängöllä korostuvat havupuuvaltaiset metsät, soistumat ja erämaiset alueet. Alueella on satoja pieniä järviä, lampia ja laajoja suoalueita, jotka hallitsevat maisemaa. Lukuisat harjut ja moreenimuodostumat antavat alueelle kumpuilevan, ylävän leiman.

Alueella on laaja verkosto polkuja ja reittejä sekä monipuoliset mahdollisuudet erilaiseen luontoretkeilyyn. Harjupolut ovat vesireittien ohella Etelä-Suomen vanhimpia edelleen käytössä olevia kulkureittejä, joita on voitu käyttää jopa tuhansia vuosia.

Lajien kirjossa korostuvat erityisesti metsien ja soiden linnusto sekä monipuolinen kasvilajisto. Järviylängön harjujen ja Salpausselkien yhteydessä esiintyy myös lähdeluontoa ja -lajistoa. Hattulan, Tammelan ja entisen Rengon kunnan rajaseudun ravinteiset kivilajit ovat puolestaan yhteydessä äärimmäisen uhanalaisiin lettosoihin ja niiden herkkään kasvillisuuteen.

Asutus on harvaa ja kylät keskittyvät järvien rannoille sekä pienille viljelyaukeille. Merkittävä osa rakennuskannasta on vapaa-ajan asutusta. Luonnon ja kulttuurimaiseman vuorottelu on silmiinpistävää ja pitkä historia näkyy ympäristössä.

Alueen luonto on meille ihmisille tärkeä virkistyskäytön alue. Paikallisissa asukkaissa on paljon metsästyksen harrastajia, mutta täällä käydään metsästämässä jopa ulkomailta asti. Toinen suuri luonnon virkistys- ja hyötykäyttäjien ryhmä on kalastajat. Myös partiolaisilla on vahva läsnäolo ylängöllä (esim. mökkejä ja Seitsemänlamminsuon laavu) ja he ovat mukana järviylängön luontotapahtumien järjestämisessä.

Luonnon yhdistetystä virkistys- ja hyötykäytöstä kannattaa myös muistaa marjastajat ja sienestäjät. He ovat suurimpia luonnossa liikkujien ryhmiä Suomessa. Urheilijoista järviylängön maisemissa törmää myös mm. suunnistajiin ja hiihtäjiin.

Järviylängön eläimet

Hämeen järviylängöllä elää monipuolinen kirjo metsän, suon ja vesistöjen eläimiä, joihin kuuluu niin vakituisia asukkaita kuin vaeltavia lajeja. Alueella tavataan yleisiä suomalaisia metsäeläimiä, kuten hirvi, metsäkauris, kettu, susi, mäyrä ja maakuntaeläimemme ilves. Majava ja saukko asuvat purojen ja järvien varsilla, ja jänikset sekä oravat ovat tavallisia metsäalueilla.

Hämeen järviylängön suot ja järvet houkuttelevat monipuolista vesi- ja suolinnustoa: esimerkiksi kurki, kuikka, kaakkuri, kaulushaikara sekä runsas joukko hanhia, sorsalintuja ja kahlaajia pesii alueella. Metsien lajistoon kuuluvat muun muassa metso, teeri, pyy sekä monipuolinen pikkulintujen kirjo.   Uhanalaistuneet kolopesijät hömötiainen ja töyhtötiainen ovat vielä säilyneet ylängön koskemattomissa ja lahopuustoisissa metsissä. Jopa Etelä-Suomesta lähes hävinneestä helmipöllöstä on edelleen tehty havaintoja mm. Rengontiennummen tuntumasta.

Kuva: Sääksi, Pixnio

Järviylängön asukkaita ovat myös kaakkuri ja sääksi. Sääksi on Kanta-Hämeen maakuntalintu. Se on rauhoitettu laji, jota suojellaan myös esimerkiksi pesäpaikkojen ja pesäpuiden osalta. Kuikkalintuihin kuuluva kaakkuri viihtyy järviylängön pienillä suo- ja metsälammilla, mutta se ei pysty pesimään isommissa vesistöissä, joissa se häviää kilpailussa sukulaiselleen kuikalle.

Liito-oravan voi tavata järviylängön kuusivaltaisissa metsissä, jossa se käyttää pesänään yleisimmin haavassa olevaa koloa.

Soiden ja kosteiden alueiden sekä vesistöjen laitamilla tavataan suomalaisia sammakoita, kyy, rantakäärme ja liskoja. Järvissä ja puroissa elävät luonnonvaraiset kalat, kuten ahven, hauki, lahna ja siika. Kokonaan vapautettuna jokena Renkajoki on nyt vaelluskalojen kulkureittinä aina Renkajärveen ja siihen laskeviin uomiin saakka. Järviylängön pienet virtavedet elättävät edelleen luonnonvaraisiakin taimenia, ja purokunnostuksilla pyritään parantamaan niiden elinmahdollisuuksia.

Tietyillä harju- ja niittyalueilla voi tavata harvinaisempia päiväperhosia, hyönteisiä sekä uhanalaisia lintulajeja. Järviylängön harvinaisuuksia on täpläperhosiin kuuluva perhoslaji kirjopapurikko, joka on Suomen lajiston uhanalaisarvioinnissa luokiteltu erittäin uhanalaiseksi (EN). Metsähallitus hoitaa järviylängöllä tiettyjä alueita ns. palojatkumoalueina, joilla yritetään turvata palaneesta puusta riippuvaisten lahottajasienten, hyönteisten ja muiden palolajien tulevaisuus.

Hämeen järviylänkö tarjoaa siis elinympäristön laajalle joukolle nisäkkäitä, lintuja, matelijoita, sammakoita ja kaloja, mikä tekee siitä merkittävän luonnon monimuotoisuuden alueen.

Uhanalaiset lajit järviylängöllä

Hämeen järviylängöltä on löydetty useita uhanalaisia eläinlajeja, erityisesti lintulajeja, joiden suojelu on tärkeää alueen luonnon monimuotoisuuden kannalta. 

Äärimmäisen uhanalaisia (CR) lintulajeja, joita esiintyy alueella, on mm. mustatiira. Erittäin uhanalaisia (EN) ovat hömötiainen, törmäpääsky ja huuhkaja. Vaarantuneita (VU) lajeja ovat mm. pyy, koskikara, töyhtötiainen, sinisuohaukka, varpuspöllö ja valkoselkätikka. Järviylänkö on koko Etelä-Suomen mittakaavassa hyvin tärkeä seutu vanhan metsän linnuille, joita ovat mm. metso, pohjantikka, palokärki, pikkusieppo, puukiipijä, kulorastas ja varpuspöllö.

Kuva: Sotkajärven varpuspöllö

Lisäksi alueella tavataan harvinaisempia rauhoitettuja nisäkkäitä, kuten ilvestä ja susia, joiden suojelu on erittäin tärkeää. Myös karhuun voi törmätä alueella aika ajoin. Suojeltaviin nisäkkäisiin kuuluu myös liito-orava.

Hyönteisistä Hämeen järviylängöllä on tehty havaintoja mm. erittäin uhanalaisesta (EN) kirjopapurikosta. Myös silmällä pidettävä (NT) isotoukohärkä viihtyy alueella.

Myös kasveista löytyy uhanalaisia lajeja järviylängöltä. Esimerkkeinä hämeenkylmänkukka (EN) ja idänkeulankärki. Alueelta löytyy myös alueellisesti uhanalainen masmalo, jonka alkuperäisiä kasvupaikkoja on paahteiset harjurinteet.

Alueen uhanalaiset lajit korostavat Hämeen järviylängön merkitystä luonnonsuojelukohteena ja luonnon monimuotoisuuden turvaajana Etelä-Suomessa.

Järviylängön retkeilykohteet

Hämeen järviylängön tärkeimmät retkeilykohteet ovat monipuolisia ja tunnettuja luonnonkauneudestaan sekä retkeilypalveluistaan. Listan kärjessä ovat kansallispuistot ja suojelualueet. Merkittävimmät näistä ovat:

• Liesjärven kansallispuisto: Laajoja metsiä, järviä ja historiallisia perinneympäristöjä sekä kattavat reittiverkostot.
• Torronsuon kansallispuisto: Yksi Suomen laajimmista avosoista, patikointipolut, lintutornit ja pitkospuita pitkin kuljettavat reitit.
• Saaren kansanpuisto: Monipuolinen retkeilyalue, jossa yhdistyvät metsä- ja maalaismaisemat, järvet sekä ulkoilureitit.
• Komion luonnonsuojelualue: Tunnettu jyrkkärinteisistä harjuista, laajasta luonnontilaisesta Luutasuosta ja monimuotoisesta metsäluonnosta.
• Melkuttimien luonnonsuojelualue: Kirkasvetisiä järviä ja hiekkaharjuja, mainio kohde päiväretkille ja melontaan.
• Ahveniston ja Hattelmalan harjut: Hämeenlinnan arvostetuimpia virkistys- ja retkeilykohteita, joilla on merkittävä asema niin luonnonsuojelussa kuin kaupunkilaisten ulkoilussa.
• Ruostejärven virkistysalue: Hyvin varusteltu retkialue, josta löytyy useita reittejä ympäristöön.
• Pääjärven virkistysalue: Harjumaisema ja järvimaisema kohtaavat, hyvät polku- ja uintimahdollisuudet.
• Kissaniemen virkistysalue: Metsää, kallioita ja järviluontoa. Metsäpolku vie järven rantaa pitkin niemen ympäri.
• Soiden- ja rantojensuojeluohjelmiin kuuluvat alueet: Lukuisia erämaisia soita ja erämaajärviä, kuten Seitsemänlamminsuo, Purinsuo ja Keritty.
• Janakkalan-Rengon lintuvedet, Renkajoki–Kaartjoki ja Rengon kaakkurilammet: Kansallisesti tärkeiksi lintualueiksi määriteltyjä lintuvesiä ja -kosteikkoja, jotka houkuttavat linturetkeilijöitä kauempaakin.

Kuva: Luontoon.fi

Reittisuosituksena annetaan usein Hämeen Ilvesreitti. Se yhdistää useimmat edellä mainituista kohteista ja tarjoaa jopa 250 kilometriä rengas- ja yhdysreittejä päiväpatikoinnista vaellukseen asti. Ja uusimpana on vasta julkaistu 600 kilometrin mittainen Häme by Cycle pyörävaellusreitistö, joka kulkee myös keskeltä Etelä-Hattulaa Puolivälintietä pitkin.

Lähde tutustumisretkelle Hämeen järviylängölle

Kannustamme kaikkia tekemään kaksi retkeä Hämeen järviylängölle. Tee esimerkiksi patikointiretki Hämeen Ilvesreitillä ja tee pyöräilyretki Häme by Cycle -reitistöön tutustuen. Tutustu näihin seuraavien linkkien kautta.

.